maanantai 23. huhtikuuta 2012

Opinnäytetyö


Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ovat työelämän kehittämistehtäviä tai muita 
projektiluontoisia töitä. Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa työn tilaajalle tietoa, käyttökelpoisia toimintamalleja, tuotteita tai palveluita. Tavoitteena voi olla myös työskentelytavan kokeilu, 
arviointi tai soveltaminen uuteen toimintaympäristöön. Hyvä opinnäytetyö on tulevaisuusorientoitunut eli opinnäytetyö on tilaajalle tärkeä toiminnan uudistamisen kannalta.  

Opinnäyte on kirjallinen työ, jonka suositeltava pituus on noin 40–60 sivua. Kirjallisen 
osuuden lisäksi opinnäytetyön tilaus voi sisältää myös jonkin tyyppisen tuotteen valmistamisen.
Humanistinen ammattikorkeakoulu (Sori, en viitti linkittää intraan kun ette te sinne kuitenkaan pääse. Opinnäytetyöopasta ei oo julkisesti esillä.)

Tällainen kiva pieni kirjallinen tuotos on työn alla, ollut jo keväästä 2010 lähtien. Moni asia on vaikuttanut siihen, että vuoden 2011 aikana en tehnyt mitään kyseisen asian eteen - stressaamista lukuunottamatta.

Helmikuussa avasin opinnäytetyödokkarin ekan kerran, tällä hetkellä on kirjoittamatta vain johtopäätökset. Palautus perjantaina 4.5., ja silloin kaiken pitäisi olla kondiksessa. Tekstiä on tällä hetkellä 32 sivua. Oppari ei kuitenkaan ole läheskään valmis, tai ainakin mun ohjaaja on sitä mieltä, että monta asiaa pitäisi syventää, selvittää lukijalle ja perustella. Jotta saisin mahdollisimman hyvin opinnäytetyöni tehtyä, niin pidän kesälomani nyt. Kaksi viikkoa sisällä läppärin kanssa kuulostaa parhaalta mahdolliselta tavalta viettää sekä alkukevät että kesäloma. Tällä viikolla käyn Turussa esittelemässä opinnäytetyön ja opponoimassa toisen valmistumassa olevan opiskelijan opponoinnin. Reissuunkin siis pääsee.

Yksin ei onneksi tarvitse opparia tehdä, vaan Kedi on häiriönä apuna. Tänään Kedi on ehtinyt jo pureskelemaan mun papereita ja keskeyttänyt mut tunnin välein tulemalla pyörimään mun ympärille. Opparin ja siihen keskittymisen takia en olisi halunnut Kedin vielä muuttavan kotiin takaisin, mutta jos kissa stressaa koko ajan enemmän, niin muuta vaihtoehtoa ei ole. Ainakin herään joka aamu ajoissa, kun Kedillä on nälkä seitsemän aikoihin.

En saanut kuvaa siitä, kun Kedi tuli nätisti häiritsemään, mutta tässä on myöhemmästä interventiosta kuvia. Silityksiä piti saada, ja sitten tekikin mieli liukua henkilökunnan kylkeä pitkin lattialle pötköttämään ja kurittamaan lelua.



Porukoilla Minttu omi Kedin Kickeroon, niin ostin sille tuollaisen tilalle. Tämän näköinen pötkylä on Kickeroo:

Kickeroolla leikitään näin ja näin.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Paluumuuttaja

Lauantaina Kedi muutti takaisin kotiin. Tammikuun yhdeksäs päivä poika oli muuttanut mun vanhempien luo, ja ajatuksena oli se, että Kedi olisi siellä asunut loppuelämänsä. Kissojen kanssa kaikki ei kuitenkaan toimi ihan niin kuin ihmiset ovat ajatelleet. Kedi pelkäsi vanhempieni tyttökissoja todella paljon, eikä ollut mitään varmuutta siitä, tulisivatko nämä kolme koskaan toimeen keskenään. Kedi oli suht tyytyväinen elämäänsä, mutta pitemmän päälle erikoinen asumisjärjestely ei olisi toiminut. Kedi oli päivät omassa huoneessaan (mun vanhassa huoneessa), ja öisin Minttu ja Wilma olivat kodinhoitohuoneessa ja kylpyhuoneessa, jolloin Kedi pääsi jaloittelemaan.

Lauantai-illan Kedi vietti pääsääntöisesti turvallisissa paikoissa eli sohvan ja sängyn alla. Sinne katosi siis se sosiaalistunut kissa... Kuuden aikaan kissa ja tavarat muutettiin tänne, kahdeksalta uskaltautui ekan kerran tulemaan esille. Kymmeneltä oli sitten jo paljon reippaampi, ja yöllä kierteli (ja naukui) paljon. Kahden aikaan nousin hetkeksi silittelemään Kediä, ja sen jälkeen hän sitten suvaitsi hieman hiljentyä. Aamulla Kedi nukkui jo oman pikkupuunsa päällä, mutta mun noustessa siirtyi sängyn alle lepäilemään.

Kedin vanha kiipeilypuu jäi vanhempieni luo, ja tilasin Zooplussalta uuden. Äiti osti Kedille huuto.netistä uuden raapimistolpan, joten nyt on kissalla reippaasti paikkoja kynsien teroittamiseen.

Tässä on Kedin uusi kiipeilypuu Zooplussalla:


Ja tältä sama puu näyttää kotona.



Tällainen hillitön tolppa on nyt myös olohuoneessa.



Kedi on koko ajan reipastunut lisää, ja se tulee myös sohvalle viereen köllöttelemään. Ruoka maistuu vähän huonosti, mutta ehkä vika on ruoassa. Koti on kuitenkin Kedille tuttu, oma koti, ja täällä on kiva olla ja hengailla. Äiti ja pikkuveli olivat äsken apuna kiipeilypuun kokoamisessa, ja heidän lähdettyään Kedi katsoi ovelle siihen malliin, että äidin pitäisi vielä muuttaa tänne niin sitten kaikki olisi Kedin mielestä niin kuin pitää. :)

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kasvissyönti ja superfoodit

Toisin kun yleisesti luullaan, kasvissyönti EI ole sitä, että jätetään liha/eläinperäiset tuotteet pois ruokavaliosta. Kasvisruokavaliossa korvataan eläinproteiini kasvikunnan proteiinilla. Mitään ei lähde pois, vaan se korvataan. Toivottavasti mahdollisimman moni työpaikkaravintola tajuaisi tämän. 

Oon ollut miltei kahdeksan vuotta kasvissyöjä, ja voin paremmin kuin sekasyöjäaikoina. Kasvissyöjäksi ryhdyin eettisten ja ekologisten syiden vuoksi, valintaa tosin helpotti se, etten ole koskaan pitänyt lihan mausta. Moni normaali osa lihasta on ollut mun mielestä syömäkelvotonta, ja ruokailuun meni paljon aikaa, kun leikkasin kaikki rustopalat yms. pois. 

Kuten kaiken uuden, niin myös kasviproteiinivalmisteiden syöminen vaatii totuttelua. Soijasuikaleista en edelleenkään pidä, koska niiden maustaminen on välillä tosi haastavaa, ja rakenne on vähän outo. 

Usein valitetaan siitä, että kasvissyöjät eivät saa riittävästi kaikkia ravintoaineita. Kasvissyöjän ruokavalio kuitenkin lienee useasti sekasyöjän ruokavaliota monipuolisempi. Automaattisesti kasvissyöjän ruokavalio sitä toki ei ole. Ihan yhtä helppoa on myös sekasyöjälle lisätä ruokaan kasviksia. Makaronilaatikkoon esimerkiksi porkkanaraastetta, paprikaa, kukkakaalia ja parsakaalia. Mulle on myös itsestäänselvyys se, että viljatuotteet ovat moniviljaa tai tummaa viljaa. Ruisleipää tosin en syö, koska se on pahaa. Riisin sijasta yleensä syön kvinoaa. Kvinoassa on enemmän proteiinia kuin riisissä tai muissa viljoissa ja se sisältää paljon välttämättömiä aminohappojaravintokuitua sekä fosforia. Siinä on runsaasti myös rautaa ja magnesiumia (Lähde). Ja se on hyvää. ;)

Monipuolisen ruokavalion ja tarvittavien vitamiinien ja hivenaineiden myötä oon kiinnostunut superfoodeista. Toki monia superfoodeja on kritisoitu tutkimustiedon puutteesta ja etenkin iltapäivälehdet ovat listanneet suomalaisia superfoodeja. Kaurapuuroa söin jossain vaiheessa sen verran paljon, ettei se ole pitkään aikaan maistunut. Mustikat ovat tottakai hyviä, ja niitä löytyy pakkasesta. Gojimarjojen ja raakasuklaan sijaan mua kiinnostavat enemmän ne superfoodit, joita voi laittaa aamupalasmoothien sekaan. Tällä hetkellä marjojen, hedelmien ja jogurtin/piimän sekaan laitan siitepölyrakeita ja maca-jauhetta. Macan aion korvata jollain muulla, mieluusti hampunsiemenillä, koska maca ei ole ihan sitä, mitä kaipaan. Se tosin piristää erittäin hyvin, huomasin sen yksi ilta, kun nukkumaanmenosta ei tullut mitään.

Paljon tietoa superfoodeista löytyy osoitteesta superfoodit.com. Tässä otteet siitä, mitä sivustolla sanotaan siitepölystä ja hampunsiemenistä.



Siitepöly

Mehiläisten keräämä siitepöly ehkäpä planeettamme kokonaisvaltaisinta ja ravintoa. Pisimpään Venäjällä eläneitä ihmisiä tutkittaessa selkeästi yhteinen nimittäjä oli hunajan ja siitepölyn nauttiminen. Suuri osa pisimpään eläneistä ihmisistä oli mehiläisenhoitajia. Siitepölyä kerätään mehiläispesän suulle asetattavan “suodattimen” avulla, jonka läpi pesään pyrkivien mehiläisten jaloista siitepöly tippuu talteen pesä ulkopuolelle. Suodatin kerää 10-50% mehiläisten siitepölystä, jättäen riittävän määrän ruokaa myös mehiläisten omaan käyttöön. 

Käytön hyödyt

Siitepöly on alkaalista ravintoa, joka sisältää mm. B9-vitamiinia (kaikki B-rymän vitamiinit paitsi B12), C-D- ja E-vitamiinia, kaikki 22 aminohappoa, 12 ruoansulatuksellemme keskeistä entsyymiä ja jopa 60 eri mineraalia (mm. barium, boori, kalsium, kupari, kulta, jodi, rauta, mangaani, fosfori, kalium, seleeni, pii, rikki, natrium ja sinkki). Lisäksi siitepöly sisältää karotenoideista mm. beetakaroteenia ja ksantofylliä, runsaasti lesitiinä, koliinia, 31 eri rasvahappoa sekä nukleenihappoja DNA:ta ja RNA:ta. Siitepölyä pidetään yhtenä maailman parhaista proteiinin lähteistä ja se sisältää 25% proteiinia, joka on erinomaisesti imeytyvässä muodossa. Kliinisten testien mukaan suun kautta nautitun siitepölyn ravinteet imeytyvät nopeasti suoraan vatsasta verenkiertoomme (näkyvät kahden tunnin päästä veressämme ja virtsassamme).

Hampunsiemen

Hampunsiemenen sisältämistä hiilihydraateista 2% on sokereiden muodossa ja huikeat 6% kuidun muodossa. Hampunsiemen sisältää 3 kertaa enemmän E-vitamiinia kuin pellavansiemen. Hamppu sisältää noin 80% polysaturoituja rasvahappoja ja sen omaga-3 ja omega-6 -rasvahapot ovat ihmiselle täydellisessä suhteessa (1:3-1:4). Länsimaisen ruokavalion myötä omega 6 - omega 3-rasvahappojen suhde on yleisesti todella pahasti pielessä. Saamme ruuasta käytännössä vain omega 6-rasvahappoja, vaikka omega 3 - omega 6 - rasvahappojen suhde kehossamme tulisi maailman ehkäpä johtavan rasva-asiantuntijan Udo Erasmuksen mukaan olla optimitilanteessa 1:3.38. 

Hampunsiemen on lähellä täydellistä ruoka-ainetta. Kyseinen ruoka-aine ansaitseekin superfood-tittelin sen äärimmäisen monipuolisuutensa ja ravinnetiehytensä vuoksi. Hampunsiemenet ovat erinomainen proteiinin lähde sisältämällä kaikki 8 kehollemme välttämätöntä aminohappoa sekä 12 muuta aminohappoa. Hampunsiemen - toisin kuin esimerkiksi eläinperäiset proteiininlähteet - on raaka, kokonainen ja valmis proteiininlähde sellaisenaan. Sitä ei tarvitse missään vaiheessa kuumentaa, jotta esimerkiksi ravinnon sisältämät bakteerit saataisiin tuhottua. Tämän vuoksi hampunsiemenessä on jäljellä kaikki sen elinvoimaiset ravinto-aineet. Yli 65% hampunsiemenen proteiineista on loistavasti imeytyvää edestiiniä. Loput 35% on albumiinia, joka on myös äärimmäisen hyvin imeytyvä proteiinityyppi.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Kissan omistamisesta

Näin keväällä on hyvä ottaa esille kissan hankintaan ja omistamiseen liittyviä asioita. Kissanpentuja alkaa syntyä, ja se näkyy muun muassa löytöeläintaloilla ja syksyllä hylättyinä kissoina.

Kissa on ihana lemmikki, mutta halpa ja helppohoitoinen kissakaan ei ole, vaikka sitkeästi muuta ajateltaisiin. Mulle kissat ovat perheenjäseniä, ja hoidan kissojani sen mukaan, minkä itse tiedän kissoille parhaaksi.

1. Kissa on lihansyöjä

Kissa, toisin kuin ihminen ja koira, on puhtaasti lihansyöjä. Miltei kaikissa markettiruoissa on vehnää tai muuta kasviproteiinia, joka on kissalle ravitsemuksellisesti aivan turhaa. Kasviproteiinia lisätään ainoastaan siksi, jotta ruoan tuotantokustannuksia saataisiin pienennettyä. Eläinproteiini on kalliimpaa kuin kasviproteiini. Huonolaatuisen kissanruoan syöttäminen kissalle on sama, kuin itse söisi jatkuvasti roskaruokaa ja eineksiä. Ruoka ei täytä ja se on terveydelle haitallista. Viljapitoisen ruoan syöttäminen lisää virtsakivien riskiä, ja kiteiden sekä virtsatietulehduksen hoito ja kissan terveenä pysyminen vaatii aikaa ja rahaa.

Laadukkaimpina kuivaruokina pidän Orijenia (jota meillä syödään), Acanaa ja Ziwipeakia. Ziwipeakin syömistä meillä on kokeiltu, ei oikein maistunut. Kaikki kolme ovat erittäin lihapitoisia, ja niiden syömiseen tottuminen voi viedä kissalta aikaa. Jostain olen kuullut, että markettiraksuihin lisättäisiin eläinrasvaa, jotta ne olisivat kissalle maistuvampia. Ja vaikka laadukas kuivaruoka on kalliimpaa, niin kissan tarvitsee syödä sitä vähemmän kuin huonolaatuista. Hyvälaatuisen ruoan tunnistaa usein myös siitä, millaista kissan uloste on - tämä pätee Hesarin koirankakkajutun mukaan myös koiriin. Viljapitoista ruokaa syövän eläimen uloste on haisevampaa ja kooltaan suurempaa kuin viljatonta ruokaa syövän. Viljattomasta ravinnosta lemmikki pystyy siis hyödyntämään enemmän kuin viljapitoisesta.

Sama juttu koskee myös märkäruokia. Lista viljattomista märkäruoista löytyy täältä. Tavallisista ruokakaupoista saa myös hyviä viljattomia märkäruokia, kuten Schesiriä ja Latzin vuokaruokia. Primacatin vuoat ovat myös viljattomia. Suurimman osan kissanruoasta tilaan Zooplussalta. Suurempien pakkausten tilaaminen on halvempaa, ruoat (ja tarvikkeet) saa kotiinkuljetettuina ja yli 100 €:n tilauksista saa alennusta.

2. Kissan virikkeellistäminen

Kissa ei kuulu vapaana Suomen luontoon, ja vapaassa ulkoilussa on paljon riskejä. Kissa EI osaa varoa autoja, se voi joutua petoeläinten saaliiksi, kissavihaajien uhriksi (eli tulla ammutuksi tai haavoitetuksi) tai se voi sairastua ja vahingoittua. Jos haluaa antaa kissansa ulkoilla, niin valjastelu ja kissa-aitauksen rakentaminen ovat siihen hyviä vaihtoehtoja. Kotona kissalle tärkeitä asioita ovat kiipeily- ja raapimispuut. Seinähyllyt yms. ovat myös hyviä. Kissat viihtyvät korkealla tarkkailemassa, eli jokin oma paikka katonrajassa on tärkeä. Ikkunasta ulos katsominen on mukavaa puuhaa, ja erilaiset lelut pitävät kissan tyytyväisenä. Lelujen ei tarvitse olla kalliita, parhaimpia ovat rypistetyt kuittipaperit tai folionpalat, pullonkorkit, kuivat herneet tai maissinjyvät ja yllätysmunien muovimunat.

Parvekkeella maisemien katsominen on myös mukavaa, mutta parveke on verkotettava tai lasitettava. Kissa on nopea, ja esimerkiksi lintua saalistaessaan se voi hypätä parvekkeen kaiteen yli. Kissa myös mahtuu siitä, mistä sen pää mahtuu, joten myös pienien kolojen blokkaaminen on tarpeen.

Kissasta riippuen kissa vaatii seuraa ja leikittämistä. Vaikka kissa ei olekaan laumaeläin, lajitoverin seura on yleensä kissalle mieluista. Kissakaverin kanssa voi purkaa energiaa leikkimällä ja painimalla. Kaikki kissat eivät tule toimeen muiden kissojen kanssa, mutta suurimmalle osalle kissakaveri olisi varmasti mukava.

3. Vesi ja juominen

Kissa on alkujaan aavikkoeläin, joten se ei tunne tarvetta juoda. Joihinkin kuivaruokiin on lisätty jotain, mikä aiheuttaa janontunnetta. Vesikuppi kannattaa sijoittaa ruokakupista erilleen, sillä kissa mieltää ruoan lähellä olevan veden helposti saastuneeksi (luonnossa näin olisi, jos saaliiden raadot olisivat veden vieressä).

4. Vessa-asiat ja kissanhiekka

Hiekkisiä olisi hyvä olla yksi per kissa, ja hiekkis olisi hyvä putsata kerran päivässä. Omien kokeilujen kautta parhaaksi hiekaksi on valikoitunut mikrohiekka. Se vastaa kissalle luontaista tarpeidentekomateriaalia, ja vissiin tuntuu kivalta tassuissa. Toiset kissat ovat vessa-asioiden suhteen tarkempia kuin toiset. Jotkut haluavat tehdä pissat ja kakat eri laatikkoihin, toinen ei suostu käymään vessassa, jos hiekkis on likainen. Kissa ei protestoi pissaamalla vääriin paikkoihin, vaan se on aina merkki siitä, että jotain on vialla. Kuivike voi olla vääränlaista, hiekkis voi olla likainen yms. Pissan panttaaminen väkevöittää virtsaa, ja se johtaa usein virtsatietulehdukseen tai virtsakiteisiin. Etenkin pehmeisiin paikkoihin pissaaminen viittaa siihen, että pissaamiseen liittyy kipua.

Hennin blogista löytyy hyvää tietoa vessa-asioista. :)

5. Kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa

Se on fakta, ja sitä nuorempaa pentua ei saa luovuttaa uuteen kotiin. Vaikka pentu osaisikin syödä kiinteää ruokaa nuorempana, ei se tarkoita sitä, että se olisi valmis vieroitettavaksi. Kolmen kuukauden ikään asti pentu oppii paljon asioita emoltaan ja sisaruksiltaan. Luovutettavan kissanpennun pitäisi olla kahdesti rokotettu, madotettu, eläinlääkärin tarkastama, sisäsiisti ja terve. Rotukissanpennut ovat usein myös sirutettuja. Hyvä kasvattaja on totuttanut kissoja erilaiseen käsittelyyn, ne ovat rohkeita, reippaita ja sosiaalisia.

6. Hoito

Kissan hoitoon kuuluvat vuosittaiset madotukset, rokottaminen, sairauksien hoito, harjaus, kynsien leikkaus ja hampaiden harjaus. Kissat ovat hyviä feikkaamaan, ja kissan sairauden huomaa usein vasta, kun kissa on kunnolla kipeä. Kissan eläinlääkärikulut voivat olla kalliita, ja kaikki eläinlääkärit eivät tunne kaikkia kissojen sairauksia. Fiksuinta olisi käydä joko kissoihin erikoistuneella klinikalla tai sellaisella eläinlääkärillä, jolla on kokemusta kissojen hoidossa.

7. Kissan kouluttaminen

Kissoja voi kouluttaa, mutta helpoimmalla pääsee, jos itse muuttaa tapojaan. Monta vuotta olen yrittänyt opettaa Kediä olemaan hyppäämättä tiskipöydälle ja olemaan näykkimättä tuloksia saavuttamatta. Kaikista kielloista huolimatta Kaitsun mielestä sohvan ja rahin raapiminen oli kivaa, ja etenkin leikkiessä sallittua. Monet kissat tykkäävät naksutinkoulutuksesta.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Eka postaus!

Blogin perustaminen on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Tämä on lähinnä lifestyle-blogi, jossa juttelen asioista, jotka mua kiinnostavat. Muoti, treenaus, terveellinen ruokavalio ja superfoodit sekä kissat on varmaan niitä yleisimpiä aiheita.

Kaitsun eutanasian jälkeen kaikki kissahommat jäi miltei kokonaan jäähylle, Kedikin muutti mun vanhempien luo tammikuun alussa. Nyt Kedi on kuitenkin muuttamassa takaisin kotiin. Blogin nimestä voi päätellä, että karvaista perheenlisäystä on tulossa lisää. Suunnitelmissa on ottaa pyhä birma, kunhan oikea  kasvattaja ja pentu löytyvät.