perjantai 3. toukokuuta 2013

Blogin karvaiset lapset: Kaitsu

Koska Kedin esittely tekstistä tuli, öh, pitkähkö, päätin kirjoittaa jokaisesta kissasta oman postauksensa, jottei yksi postaus venyisi aivan lukukelvottomaksi.

Kuvat on taas kuvituskuvia, eli eivät ole aikajärjestyksessä eivätkä liity tekstiin sinänsä. Kunhan vaan ovat edustavia kuvia Kaitsusta. 

Kaitsu

Kaitsu oli kesällä 2009 syntynyt pieni suloinen kissalapsi. Kaitsu sisaruksineen löydettiin luonnosta Forssassa syyskuussa 2009 arviolta 2 kuukauden ikäisinä. Vauvojen äitiä ei ymmärtääkseni löydetty. Pennut päätyivät paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle, jossa oltiin sitä mieltä, että pennut olivat liian villejä ja ne tulisi lopettaa. Onneksi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä oltiin sitä mieltä, että pennut olivat vain arkoja, ja tyypit siirtyivät Hesylle.




Kaitsu ja kumppanit eivät olleet erityisen terveitä, ja Kaitsulta hoidettiin ainakin kissaflunssa, silmätulehdus ja giardia Hesyllä asuessa. Giardia pennuilta testattiin vasta maaliskuussa 2010, ja sitä ennen vaivoja oli yritetty hoitaa kaikin muin keinoin. Me käytiin exän kanssa Hesyssä etsimässä Kedille kaveria giardiakuurin alkupuolella, joten ehdittiin tutustua Kaitsuun aika hyvin ennen adoptiota.



Kaitsu oli Kediä reippaampi, mutta silti arka pieni kissalapsi. Kaitsu rakasti Hesyllä ollessaan laatikoita, ja siksi lapsella olikin kopissaan sekä hiekkis että tyhjä laatikko hengailua varten. Kaitsu antoi silittää itseään, ja hetken silittelyiden jälkeen tyyppi rentoutui ja alkoi kehrätä. Hesyllä kehräyksessä kuului outo sivuääni, jota ei kuitenkaan kotona koskaan kuulunut. Arveltiin, että kissaflunssan vuoksi Kaitsun keuhkoissa voisi olla jotain muutoksia, mutta kotona ei tullut ilmi mitään hengitysteihin liittyvää vaivaa.

Naamaväritys ja masujuova <3


Koska odotettiin Kaitsun kotiin muuttoa useampi viikko, mä ehdin moneen kertaan miettiä, että onko Kaitsun ottaminen oikea ratkaisu ja onko se juuri se meidän kissa. Exäni onneksi oli koko ajan vakaasti sitä mieltä, että Kaitsu on meille juuri sopiva kissa. Vaikka Kedille ja Kaitsulle olisi tehnyt hyvää sosiaalisemman kissan seura, niin Hesyllä ajattelivat, että kaksi arkaa kissaa saavat ja antavat rohkeutta toisilleen, ja Hesyllä Kaitsu oli tottunut käsittelyyn ja ihmisten kanssa olemiseen. Hesyllä kissat asuvat pienehköissä kopeissa samassa tilassa, ja aina kun joku vanhempi kissa oli ulkoilemassa huoneen käytävällä, Kaitsu olisi halunnut mennä leikkimään sen kanssa. Kaitsu oli todella kissasosiaalinen kissa, ja se oli päälimmäinen syy siihen, miksi juuri tämä pentu valikoitui meille.




Kaitsu muutti meille 19.3.2010. Kuten Kedin esittelyssä sanoin, eka viikko oli kyräilyä ja sähinöitä puolin ja toisin, mutta sitten kissat vaan yhtäkkiä alkoivat hengata keskenään. Suuressa asunnossa Kaitsun sosiaalisuus katosi aika hyvin, ja ihan viimeiseen asti Kaitsuun sai koskea oikeastaan vain silloin, kun hän itse niin halusi. Usein Kaitsu halusi silityksiä, mutta välillä sai koskea vain herran hännänpäähän. Kaitsu oli näistä kahdesta kuitenkin ehdottomasti sosiaalisempi ja reippaampi, ja se haki seuraa ihmisistä - ei kuitenkaan vieraista.



Monia asioita Kaitsussa olen jo unohtanut. Niitä pieniä juttuja. Kaitsun leikkisyys, ilmeikkyys ja seurallisuus kuitenkin on jotain, mitä en voi unohtaa. Kaitsu tuli viereen ja lähelle, oli ihana pieni ja aktiivinen kissa. Kaitsu rakasti kiipeilypuun pussukassa nukkumista. Ja Kediä.


Kaitsulla on silkkiturkkisin kissa, jonka oon tuntenut


Kaitsu alkoi osoittaa sairastumisen merkkejä marraskuun lopussa 2011. Maanantaina Kaitsulle ei ruoka maistunut, keskiviikkona lapsella näkyi silmässä tulehdusta eikä se jaksanut tehdä muuta kuin köllötellä. Viikkoa aiemmin Kaitsu oli ollut vielä reipas ja leikkisä oma itsensä.



Kaitsu lähti kissojen taivaaseen torstaina 24.11.2011. Lääkärissä Kaitsu halusi olla mun sylissä silloin, kun lääkäri vielä tutki silmät tulehduksen vuoksi ja rauhoite vaikutti tarkempia tutkimuksia varten. Mä kannoin mun rauhoitettuna sylissä lokoisasti retkottavan pienen vauvani ultraäänihuoneeseen, jossa selvisi, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Kaitsu oli vain 2 vuotta ja 4 kuukautta vanha, ja osa mun elämää ainoastaan 1 vuoden ja 7 kuukauden ajan. (Voi olla etten oo osannu laskea oikein.)

Kaitsu rakasti parvekkeella hengaamista ja naapurien kyttäämistä


Kaitsu oli, ja on, mun elämän Se Oikea Kissa. Vaikka mä Kediä rakastankin todella paljon, niin Kaitsussa oli silti sitä jotain, joka teki siitä mun elämän kissan.

<3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti